cvdn.net

aurinko paistaa vähän, mut sataa vettä. jossain double-rainbow?

nospam@example.com (sara) — Wed, 25 Aug 2010 10:31:36 +0300

Syksy on kyllä tunteiden aikaa. En tiedä liittyykö syksyyn kanssa tää älytön väsymys, vai onko se vaan sitä, että töissä ei ollu maitoa ja sain normaalia pienemmän annoksen kahvia aamulla. Anyway, nää on niitä päiviä, kun tulee mieleen kaikkia vanhoja juttuja, vanhoja syksyjä, joita sitten reflektoi tän hetkiseen elämään.

Maailma muuttuu ja tuntuu, että sen mukana oma elämäkin käy jonkinlaista pientä myllerrystä. Haikeutta siitä, että kesä meni pois. Tuntuu, että jotain pitäisi ehkä muuttua, elämässä pitäisi mennä eteenpäin, pientä levottomuutta ilmassa. Ja sitten samaan aikaan sitä nostalgisuutta. Ihan outoja, ristiriitaisia, mutta niin tuttuja tunteita. Kuuluu syksyyn.

Ulkona sataa, mutta joku siellä silti juoksee urheasti minilyhyissä shortseissa ja topissa. Pihlajanmarjat taitaa olla jo ihan oransseja.

Pitäisi syödä enemmän marjoja, ne tekee hyvää aivoille. Mulla on pakkasessa monta avattua marja-pakettia. Ehkä pitäis käydä ostamassa vaikka rahkaa niiden kanssa.

Mua ihan oikeasti väsyttää.

syksyn toka

nospam@example.com (sara) — Fri, 20 Aug 2010 08:54:22 +0300

Tänään töihin kävellessä vastaan juoksi (intialainen) mies ja poika. Niillä oli kiire, pojalla oli puoliksi syöty keksi kädessä. Vaikka oli selkeästi kiire ja poika joutu tekemään töitä pysyäkseen isänsä perässä, niitä molempia nauratti. Mäkin aloin hymyillä, kun ne juoksi mua kohti ja ohi. Perheaamuja.

Meillä on kämppä täynnä kaninkarvaa. Eniten sitä on kyllä edelleen kanissa, toiseksi eniten imurissa ja sen jälkeen loput on jakautunu tasasesti sohvaan, mattoihin ja meidän vaatteisiin. Pupu päätti, että on turkin vaihtoaika. Kyllä, ei vain lievä karvanlähtöaika, vaan näyttäisi siltä, että eläin päätti pistää koko turkkinsa vaihtoon. Alta paljastuu kokonaan uusi karva. Pääteltiin, että se teki tämän kesäisen leikkauksensa kunniaksi. Kuulemma hormoonit saattaa aiheuttaa sellasta. Heikin äiti arveli, että pupulla on vaihdevuodet. Sen tavasta murista kun iiiihan hellästi niitä karvoja siltä nypitään, voisi kyllä viitata mielialaheilahteluihin.

Ostin eilen itelleni äänikortin. Hämmästyttävää miten niinkin edistynyt teknologia voi olla niinkin vaikeaa asentaa. Ja sen äänikortin mukana ei edes tullut minkäänlaisia ohjeita. No okei, yks pieni läpyskä, jossa neuvottiin laittamaan cd koneeseen ja asentamaan sen mukana tulleet, öö, ajurit (tai mitä spywarea ne nyt sitten kehottaakaan asentamaan).

Tein työtä käskettyä (kun olin ensin toiveikkaasti vaan plug'n playannu - tuloksetta). Olin ihan notta jees-jees, asennetaan ajurit, kun asennus-wizard epäystävällisesti ilmoitti, että käyttämäni käyttöjärjestelmä ei ole tuettu (mullahan on koneella siis niinkin eksoottinen käyttis kuin Windows XP) ja että hippi on hyvä ja menee katsomaan M-audion sivuilta mitkäs käyttikset nyt onkaan tuettuja.

Kiristelin hampaitani ja menin M-Audion sivuille. Sieltä löytyi uudet ajurit, jotka asentui - vaan all in vain. Kuulokkeet ei pihahtaneetkaan. Onneksi tässä vaiheessa Heikki tuli kotiin ja opasti ('häh, miten et tätä tienny?!'), että ENSIN ajurit, sitten boot ja SITTEN vempele kiinni.

Again, työtä käskettyä ja voilá (oon vihdoin oppinut käyttämään aksentteja), äänikortti alkoi soida. Ja kun riittävän kovaan mikkiin kiljui, niin se onnistui jopa nauhottamaan jotain. Kävi kuitenkin ilmi, että meidän pitäisi hommata uusi vahvistin (kutsuin sitä mikseriksi vielä eilen) ja, öö, plugi-piuha (hitsi miten tietämätön näistä jutuista voikaan olla....).

...

Noh, nyt alkoi työasiat häiritä blogaamista. Piti vielä kertoa, että suihkussa ollessa intialainen naapurimies lauloi kurkku suorana seinän takana. Pohdin olikohan seki suihkussa. In Finland showers sing to you,.

syksyn eka

nospam@example.com (sara) — Thu, 19 Aug 2010 09:14:32 +0300

Syksy tulee. Tai melkein tuli jo. Aamulla 14 astetta lämmintä, kirpeä tuuli. Aurinko on kuulas. Kyllähän se inspiroi vähän kirjoittamaan.

Puhuttiin eilen laulutunnilla lauluopettajan kanssa siitä, miten yhteiskunta elää pääasiassa lukuvuosien mukaista elämää. Syksy on sitä aikaa, kun alkaa kaikki uusi ja kaikki vanha jää taakse. Se on jotenkin hassua, koko länsimainen maailmahan elää sen mukaan. Miksi? Onhan se niin, että kesä on loma-aikaa ja syksystä kevääseen on pitkä, yhtenäinen (yhtenäisempi) jakso.

Toisaalta, jos ajattelee, niin olisiko se niiiiiiin epäloogista, että lukuvuosi alkaisi tammikuusta, heti uuden vuoden jälkeen, kesällä pidettäisiin taukoa ja syksyllä jatkettaisiin siitä mihin jäätiin ja jouluna esim. olisi sitten sellanen parin viikon loma, jonka jälkeen alkaisi uusi lukuvuosi?

No, siihen ei kyllä kukaan suostuisi (en mäkään koululaisena), että kesäloma olis lyhyempi, koska kesäloma on kuitenkin, eritoten Suomessa, sitä aikaa, jolloin eniten viihtyy ulkona. Lisäksi kaiketi aikoinaan maanviljely rytmitti elämää, ja kesäisin piti sitten niittää ja kyntää ja mitä niillä pelloilla sitten tehdäänkään.

Toisaalta nykyään monet nauttii talvista ihan kuten kesistä, pääsee lautailemaan ja reissaamaan (etelään tai vuorille), joten sen puolesta pidempi talviloma olisi ihan asiallinen.

Mut nevömaind. Kai tää on ihan hyvä näin.

varaan kaiken

nospam@example.com (sara) — Tue, 01 Jun 2010 12:42:09 +0300

Tänään on vähän niinku maanantai, mut kuitenki tiistai. Heräsin superkiukkusena (your basic pms-day) ja valuin töihin. Kaiketi se oli sitten tää toimistolla jaettava myrkky, jota myös kahviksi kutsutaan, joka antoi sen verran potkua, että aloin toimekkaasti toimia ja hoitaa asioita. Vähän niinku maanantaisin aina ihan älyttömällä tarmolla hoidetaan asioita.

Alotin siitä, että etin tästä läheltä yksityisen hammaslääkäriaseman ja varasin sinne ajan. Kävin kaksi vuotta sitten Hammaspeikko -nimisessä hammashoitolassa jonkun 4-5 kerran setin, jolloin hoidettiin KAIKKI kuntoon ja pääsin suhteellisen tehokkaasti hammaslääkärifobiastani eroon. Yritin varaa tarkastus aikaa seuraavalle kesälle, mutta 'ei me varata niin pitkälle'. Hmh. 'No mut me lähetetään kyllä kutsu hammastarkastukseen!'. Selvä.

No, sehän meni yhtä hyvin ku 'oli tosi kivat treffit, mä soittelen sulle joku päivä!'. Eihän sieltä mitään kutsua tullu. Nyt on kulunu kaks vuotta, ja hammaslääkärifobia on palannu. Suussa on kuitenki maistunu pari päivää paikkausaine (ghhh...), joten ei auta. Hammaslääkäriin on mentävä. Se olis sitte ens viikolla.

Sitten varasin ajan korvien putsaukseen, jotta mun korvista saadaan otettua hyvät muotit mun elämää kalliimpiin korvatulppiin.

Sitten soitin pankkiin. Opintolainan maksaminen kuulemma käy niin, että soitan sinne ja sitten ne ottaa rahaa mun tililtä. Whut?? Pankit kyllä hämmästyttää mua. Lisäksi en tajua miksen muka voi liittää toista ihmistä käyttämään jotain mun tiliä, jos kerran ite haluan, ilman että tätä varten mennään aina erikseen paikan päälle pankkiin.

Sitten varasin ajan hierontaan. Mulla on niskat edelleen jotenki ihan jumissa (ne oli jo paljon paremmat tossa aikasemmin).

Sitten katselin www.tori.fi -sivustolta myytäviä pupuja. Yhyy, haluisin ottaa ne kaikki. Ehdin jo kerran hyljätä ajatuksen toisesta pupusta, mutta nyt se on alkanu uudestaan mietityttää, että pitäiskö kokeilla sittenkin. Ne on vielä niin söpöjä!

Näin tää palautuminen työelämään sujuu.

viimenen tuntipalkkapäivä

nospam@example.com (sara) — Mon, 31 May 2010 11:49:19 +0300

Ensimmäinen aurinkoinen päivä aikoihin (eilistä ei lasketa, kun kuitenki sateli ja oli kylmä). Aamulla herätessä päässä alkoi jyskyttää, että pitäiskö lähteä juoksemaan hiit-treeni näin maanantain kunniaksi. Samaan aikaan toinen ääni totesi, että ei kannata, ei se motivaatio riitä kuitenkaa yhtä kertaa pidemmäksi. Heh, se on hienoa, kun pienikin motivaationpoikanen torpedoidaan singoilla jo suoraan lennosta.

Kahdesti torkutin ja harkitsin. Lopulta päätin, että riitti motivaatio tai ei, jos nyt yritän tän kerran kuitenki. Nousin sit ylös, puoliunessa suoraan verkkarit, lenkkarit, huppari ja pinkasin ulos. Vartti myöhemmin tulin takas kotiin (en oksentanu, hei edistystä!) ja oli ihan hyvä mieli. Jopa niin hyvä, että tekis mieli yrittää huomenna uudestaan, vaikka periaatteessa seuraava treenikerta olis vasta keskiviikkona. Samalla tästä äityi innostus vilkuilla varovaisesti ton viereiden tanssikoulun tunteja (ja ta-dah, lempiopettajani, tanssillinen oppiäitini vetää tunteja nykyään siellä!) ja sen myötä aloin harkita, että pitäisköhän sitä innostua jopa Otaniemeen opettamaan.

Tätä fiilistä on odotettu. Vähän kyllä harmillista, että tänään on viimenen tuntipalkkanen päivä. Huomisesta eteenpäin se on taas nine-to-five, day in, day out.

Viikonloppu meni tehdessä kaikenlaisia home-improvement askareita (käytiin Ikeassa, siivottiin jne.), mutta sen vaivannäön tulos lopulta kuitenki nollautui sen myötä, että meidän jääkaappipakastin hajosi. Syötiin sekava iltapala kaikenlaisista tähteistä, heitettiin loput ruoat pois ja aamulla tökin epäluuloisesti lämpimässä ollutta juustoa ja mietin uskaltaako sitä vielä syödä. Söin.

Noniin. Päivän uutisiin. Kuumimpana tietty tää Israel isku rauhansaattueeseen. Nyt ollaan kyllä reilukerhon äärellä. Kysymyksiä kuitenkin herättää se, että Israel on alusta alkaen sanonut aikovansa estää laivaston pääsyn ja ehdottanu avustukset toimitettaisiin maateitse. Ei nyt niin että tässä mitään murhia puolustelisin, mutta jos joku hullu aikoo sanovansa murhaavansa sut, jos syöt sen voileivän, niin otatko sä sillon sen voileivän ja syöt sen silmien edessä? Jos Koffin puistossa on aikasemmin tapahtunu raiskauksia aamuyön tunteina, niin kävelet sä Koffin puiston läpi kotiin kolmelta yöllä?

No anyway. Mua välillä suorastaan hämmästyttää HS:n toimittajien kekseliäisyys otsikoinneissa. Ottaen huomioon vielä, että ymmärtääkseni nää toimittajat kirjottaa juttuja todella kiivaalla tahdilla. Kuunnelkaa nyt tätäki: "Mopokokoontuminen karkasi käsistä". Tai "Ranskalaiset ankeriaat lentävät Suomeen istutettaviksi". Kyseessä lienee kovemman luokan geenimutaatio.

Sen sijaan kuluvasta vuodesta on kuulemma tulossa (jälleen Hesarin mukaan) ennätyslämmin sitten .. no, emmä jaksanu lukea. Lämpöä siis tulossa, hurraa! Ehkä tän talven voi sitten antaa anteeksi, kun riittävällä lämmöllä koko kesä hellitään.

uutisvuoto

nospam@example.com (sara) — Thu, 27 May 2010 20:43:38 +0300

Koska bloggaaminen on jäänyt kaikkien opinnäytetöiden ja yleisen (heh, kirjotin ensin yleisön) inspiraatiottomuuden jalkoihin, päätin copypastettaa ajatuksiani päivän uutisista.

12:31 < cerisara> päivän uutishetki: pasilta kaks uutta kautta tulossa
12:31 < cerisara> ja syttyyköhän koreoihin sota? ja jos, niin kumpi voittaa?
12:32 < cerisara> jotenkin melkein toivon, että siellä vähän sodittais ja
pohjois-korea vapautuis vihdoin ja pääsisi kapitalismin ikeen
alle
12:34 < cerisara> ja linnuista puheenollen, korkman arvelee, että emu hajoaa :(
emu itkee!
12:36 < cerisara> ja näin touko-kesäkuun taitteessa ilmatieteenlaitos raportoi:
"jäätalvi on päättynyt." no, eihän tässä mee kun pari
kuukautta, niin se alkaa taas
12:37 < cerisara> 'valasaktivistia uhkaa vuosien vankeusrangaistus'. en tienny
valailla olevan noin tiukka lakijärjestys. mitähän sille
rebellious-valaalle tehdään? lähetetään san diego zoo:hon?
12:38 < cerisara> 'laihdutuskampanja kuivui kasaan'. sen siitä saa, pitäis
tietää että laihduttamisessaki täytyy muistaa rajat
12:40 < cerisara> eduskunnassa vaadittiin kerjäämisen kieltämistä lailla. mun
täytyy sanoa, että hyvähyvä.
12:41 < cerisara> o'ou. apple nousi microsoftia arvokkaammaksi.
12:43 < cerisara> (kerjäläisistä vielä sen verran, että oon sitä mieltä, että
OIKEASTI hädässä olevia pitäis kyllä auttaa, mutta pitäis
erottaa järjestäytyny rikollisuus hädänalaisista ja miettiä
toimenpiteitä, joilla apu voidaan ohjata oikeaan paikkaan)
12:44 < cerisara> hätäkeskus ohjasti kävelemään kykenemättömän vanhuksen
KONTTAAMAAN, kun tää yritti tilata ambulanssia 'konttaa ja
soita taksi'
12:45 < cerisara> siis mikä IHME meidän hätäkeskusta vaivaa?! siis aivan ÄLYTÖN
vastahakoisuus oikeasti AUTTAA ihmisiä!
12:51 < cerisara> ei pitäis lukea ikinä uutisia. tulee vaan vihaseks

In other news. Oon alkanut hahmottaa minkälaisesta työstä varmaan tykkäisin ja minkälaiset peruselementit saa mut olemaan vähän ahdistunut työstäni. Toinen asia sitten onkin miten toteuttaa moista työtä.

Lisäksi sain opinnäytetyötteen tehtyä. Sen lisäksi että siitä sai euforisia tunteita, jotka ajoi haluamaan jatkokoulutusta (wtf?), se sai aikaan myös käsittämättömiä stressinpurkaantuminen-olen-elämässä-epäonnistunut tunteita. Täysin irrationaalista.

Mut tässä surffataan. Vakaasti ja vahvasti.

aikuistumisen askelia

nospam@example.com (sara) — Tue, 30 Mar 2010 11:20:11 +0300

Talvi taistelee viimesiään. Vielä se yrittää sataa lunta, mutta kevät sitkeesti sen aina sateellaan sulattaa. Ulkona on harmaata, sumuista, likasta, märkää. Kevät.

Mun ehkä yksi ydimmistä (toi ei ole kyllä varmaankaan oikeasti adjektiivi) pohdinnoista viimesten vuosien aikana on ollut tää koko vanhenemis-issue. Varmaan yksi näistä aiheista, jotka nousee pinnalle kerta toisensa jälkeen. Jonkunlaisen a-haa elämyksen kuitenki sain tossa taannoin, kun oli puhetta työpaikoista, unelma työpaikoista ja kannattavista työpaikoista.

Siihen oon nyt kasvanut, että leikkityöpaikka ei enää kelpaa, vaan työpaikasta täytyy saada turvaa ja tulevaisuutta. Vaikka työ ei olisikaan sitä unelmatyötä, niin niin kauan kun kyseessä on kuitenkin työtä, josta suurin piirtein tyykkää, niin se riittää. Sellanen unelmatyön ja hyvän tulevaisuuden iteroitu optimaatio. Ja sitä kai elämä kokonaisuudessaankin on. Jostain joutuu aina luopumaan kuitenkin ja tyytymään siihen, mikä on puitteiden puolesta parasta. Se, mikä olis yhdeltä kannalta parasta ei kuitenkaan täytä jotain muita vaatimuksia. Niin se aina menee.

Sen suhteen oon varmaan ihan hyvällä suunnalla. Valmistuminenkin alkaa häämöttää pikkuhiljaa!

Tein tossa päätöksen, että yritän kuitenki ihan täysiä, että saisin valmistuttua nyt tänä keväänä jo. Hullun touhua, myönnettäköön, mutta ajatus vapaudesta on vaan käsittämättömän herkullinen. Sitten se kaikki olis takanapäin. Vau. Siitä tulee varmaan aikamoinan tyhjyyden tunne.

Tein tosiaan päätöksen, että yritän kuitenkin valmistua jo tänä keväänä. Siinä on kuitenkin vielä muutamia mutkia matkassa. Olisin nimittäin Berliinissä sillon, kun meillä on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä kypsyykoe. Lisäksi joutuisin tenttimään taloushallinnon kurssin (aaagh, miksi juuri tämä?!). Eli voi hyvin olla, että jää valmistumatta, mutta yritys on vielä kova.

Odotan jännityksellä miltä burn out sitten toukokuussa tuntuu.

lokit on palannu!

nospam@example.com (sara) — Fri, 19 Mar 2010 12:39:18 +0200

Tänä vuonna ehkä nimenomaan tän superpitkän ja lumisen ja tuskallisen kylmän talven takia keväänmerkit tuntuu erityisen tärkeiltä. Vähän samaan tapaan, kun joskus teini-ikäisenä, sillon kun vuodenaikojen vaihtelun vielä huomasi. No, tänä vuonna sen huomaa. Vielä vähän aikaa sitten nauratti se, että joskus teini-ikäsenä meinasin alkaa itkeä, kun monien kevätpäivien jälkeen yhtäkkiä satoikin räntää. Ei kyllä enää naurattanu eilen, kun kävelin tiheässä lumipyryssä himaan. Eikö tää koskaan lopu?

Kyllä se loppuu. Äsken kuului lokkien laulua. Varma keväänmerkki. Ja speksikin tuli ensi-iltaan. Kyllä se kesä vielä tulee.

Kaiken järjen mukaan mulla pitäisi olla mielettömän helpottunu olo, kun speksi on nyt ensi-illoitettu ja mun duty alkaa olla ohi. Jotenkin mun kroppa ja pää ei meinaa kuitenkaan ihan tajuta sitä ja käyn edelleen vähän ylikierroksilla ja mulla pyörii speksibiisit peräjälkeen päässä. Ihan ku viime vuonna. Sitä on vuosi vuodelta varmaan vaan hitaampi mukautumaan muutoksiin.

Mä olen ollut viimeset kaks viikkoa kasvissyöjä. Hyvä Sara! Ei oo ollu edes vaikeeta, välillä ehkä nopeiden välipalojen löytäminen on ollu vähän haastavampaa.

Ihmiset kaikki vannoi ja hehkutti miten hyvä olo siitä kasvissyönnistä tulee ja on energiaa ja mitä kaikkea. Rehellisesti mä en oo kyllä huomannut mitään eroa. Mun sillon tällön ottamani päiväunet on ehkä lyhentyny vähän, mutta olotila noin muuten on pysyny ihan samanlaisena. Välillä väsyttää enemmän, välillä vähemmän. Välillä on vaikeampi keksiä mitä söisi ruoaks, välillä ei. Harmillista, olis ollut kiva kokea jotain tosi hienoa.

Pitäisköhän kokeilla tehdä soijarouhepullia..

pitkästä aikaa entry.

nospam@example.com (sara) — Sun, 14 Mar 2010 21:16:41 +0200

Mä en kyllä todella tiedä miksi on meneillään vaihe, kun blogin kirjotus ei ollenkaan vedä puoleensa. Tässähän on kuitenki tapahtunu vaikka mimmosia juttuja!

Oon eksyny bussilla. Monta kertaa. Oon huomannu ekaa kertaa vuosiin kevääntulon oikeasti niinku sillon nuorena. Oon kasvanu (sitä sellasta henkistä) ja katsonut kun speksi on pikkuhiljaa kasautunu (ens viikolla ensi-ilta!). Oon suhteellisen ahkerasti taapertanu koulussa opintopiste kerrallaan kohti valmistumista. Hommia on vielä vaikka kuinka, mutta kaikki työkalut on käsissä. Oon ilmottautunu oleellisiin tentteihin ja kursseille ja esittelypäiviin ja pikkuhiljaa, pikkuhiljaa kaikki suttaantuu. Ihan varmasti!

Talvi tosiaan on alkanu väistyä. Se on hassua miten nopeasti asiat unohtuu, ekojen aurinkojen mukana henki alkoi sekunnissa kulkea kevyemmin ja tuli sellanen toiveikas olo, että kaikki stressi vielä menee pois, hommat hoituu ja kesä tulee. Ja oliks se talvi nyt tosiaan sittenkään niin paha, kyllähän siitä näemmä selvittiin. Nopeasti ne unohtuu. Onneks uuteen talveen on vielä paljon aikaa.

Pariisi oli ihana ja kaunis. Metro kulki loistavasti. Antwerpen oli sateisen tihkunen ja siellä oli vähän sekavampi pre-metro liikenne, mutta hyvin selvittiin silti. Brygge oli tosi kylmä ja sateinen, kesällä varmaan upee. Vohvelit ihan käsittämättömiä. Hassua miten Belgiassa kaikki on vaan niin lähellä. Ja Pariisissaki junaliikenne toimii niin hyvin!

Ainiin, ja tosi laiskan sunnuntain kohokohta: pestiin pupu sen jälkeen, kun se oli ensin jotenkin mystisesti saanu päähänsä hunajamelonia ja sitten lasillisen PepsiMaxia mennessään oikoreittiä pöydän kautta lattialle sohvalta. Pupu kesti sen kuin mies ja föönauksen jälkeen pesi itteään tunnin kuin nainen. Hyvä pupu.

Niin sitä mennään. Päivä kerrallaan.

lunta autolla

nospam@example.com (sara) — Wed, 10 Feb 2010 20:27:26 +0200

Ja tota putsattiinki sit 20 min. Go talvi. (kuva ei oikeasti tee oikeutta, lunta oli metri jokaisella puolella autoa ja itse auton päällä noin puolisen metriä)

lohtupäivä

nospam@example.com (sara) — Wed, 10 Feb 2010 19:40:38 +0200

Tää oli niitä päiviä, kun ei edes ollu PMS, mutta silti teki mieli avautua. Ihan vaan geneerisesti jostain.

Yllättävän vaikeeta se oli aluks, koska työt sujui ihan mukavasti, ihmiset ei ollu tyhmiä ja oli ihan eväätkin mukana töissä. No, väsytti kyllä hirveästi ja toimiston ilma oli taas sen verran viileä, että ihan varmaan nenänpäästä roikkui jääpuikkoja.

Kotiin kävellessä löytyi sitten hyvä syntipukkikin. Tyhmä talvi! Ulkona on ihan hirveän kylmä ja mä alan olla täysin väsähtänyt tähän talveen. Siis jos voin vaikka vannoa, että kuka tahansa, joka on väsähtänyt mun jatkuvaan valitukseen talven kylmyydestä on vasta puolivälissä sitä miten väsähtäny mä olen siihen, että ulkona on nytkin -16C astetta ja viime yönä TAAS satoi lunta. Tätä menoa vielä juhannuksenaki on 'Varokaa heikkoja jäitä' -kylttejä pitkin rantoja.

Mä olin suunnitellu, että menisin Otaniemeen kattomaan tanssitreenejä, mutta kiiruhdin kotiin (mikä aiheutti lievää hengästymistä, mikä aiheutti keuhkoihin ja kurkkuun sattumista, mikä hidasti vauhtia, mikä lisäsi kylmäntunnetta) ja päätin, etten lähde enää mihinkään. Kasasin itelleni eväät, hain makkarista peiton ja mentiin pupun kanssa sohvalle syömään leipää ja kattomaan Scrubsei. Onneks kaapista löytyi vähän suklaataki (mikä kyllä kostautui myöhemmällä vatsakivulla).

No, jossain vaiheessa tätä löhöilyä säikähdettiin ihan hulluna sitä, että yhtäkkiä postiluukusta putos pommi. Tai siis puhelinluettelot. Menin hämmästyneenä eteiseen tuijottamaan niitä ja aloin jo pohtia pitäiskö äkkiä avata ovi ja antaa ne takas (heittäisin ne kuitenki vaan suoraan roskiin), kun ovikello yhtäkkiä soi. Oven takana tyttö 'sori, taisin pudottaa puhelinluettelot, vaikka ovessa on kielto'. Annoin luettelot takasin ja menin Facebookiin raportoimaan asiasta.

Anyway. Mä väitän, että ihan varmaan se johtuu tosta kylmyydestä, että oon jatkuvasti väsynyt. Nukuin viikonloppuna 12h (la-su yönä) ja muinakin öinä ihan hyvin, mutta siitä huolimatta tiistaina oli ihan mahdottoman vaikeeta nousta ylös kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Ihan käsittämätöntä!

In other news, alotin syklini taas alusta. Jostain ties mistä inspiroituneena menin leikkaamaan itelleni taas jonkun otsatukankaltaisen liehukkeen etuhiuksistani. Päivä 2 ja oon vielä suurinpiirtein tyytyväinen. Heikkikin sanoi että näyttää kivalta pipon kanssa.

Ainii, vilkasin myös Google Mapsin streetview:tä meidän kotitalosta. Siinähän se on, suoraan näkymä meidän ikkunaan. Onneks oli verhot edessä.. Kuva oli viime kesältä ja tuli äkkiä kauhea ikävä. Koska tulee taas kesä?

Last but not least: kävin juttelemassa opinnäytetyöohjaajan kanssa opinnäytetyöstä. Nyt sitä pitäisi alkaa vääntää. IIK.

Urban ilostus

nospam@example.com (sara) — Thu, 04 Feb 2010 15:55:58 +0200

Elämä ei tavallaan oo muuttunut kauheasti. Kaiketi on tapahtunu kaikenlaista sellasta, josta olis voinut mainita, kuten ennenaikainen dementoituminen (koin parin päivän sisään aivan uskomattoman määrän eksymisiä aivan tutuilla reiteillä) ja tää mind-blowing lumimäärä ulkona (putsasin autoa jotain 20min tossa yks päivä, kun siinä oli todella puol metriä lunta päällä).

Jotensakaan ei nyt kuitenkaan oo oikein tuntunut siltä.

Päivät on muuten kokenu jo considerable pitkittymistä!

Anyway, Urban Dictionary teki mun eilisestä illasta vähän paremman. Facebookissa kiertää semmonen juttu, että ihmiset käy katsomassa tosta http://www.urbandictionary.com :sta mitä siellä sanotaan niiden nimestä. No, näin siellä sanotaan Sarasta:

A person who is very hot and has the greatest personality ever! In hebrew Sara means princess. There for you should treat her as if she was one! Sara is also a very irresistable person.
Damn! That Sara chick is so fine!
I wish that Sara chick was single cause then she would be mine!

^_^

saldo vuodelle 2009

nospam@example.com (sara) — Thu, 31 Dec 2009 14:10:16 +0200

Puolentoista tunnin kuluttua pakataan itsemme ja pupu autoon ja lähdetään ajelemaan kohti kaverin mökkiä. Mietin, että nyt olisi varmaan aika käydä läpi viime vuoden tapahtumat - ihan vaan sellasella pöytää puhdistavalla meiningillä, että nyt voidaan sitten alottaa uus vuosikymmen (apua, pitäiskö tässä käydä läpi viime vuosikymmenen asiat? Uh, en taida taipua).

Tää vuos oli aika hyvä. Katoin läpi monta hyvää telkkarisarjaa, kävin kolmella ulkomaanreissulla, muutin lopullisesti uuteen kämppään. Elämä uudessa työpaikassa alkoi soljua lopulta ja koulussakin sain tehtyä asioita, joita piti tehdä. Mulla on vaatekaapissa varmaan tuhat juhlamekkoa kesän häiden jäljiltä ja lisäksi pääsin ekaa kertaa elämässäni olemaan bestman.

Musta tuli myös pupunomistaja. Pitkästä aikaa. Mä oon oppinut monta asiaa, tutustunut hirveeseen määrään ihmisiä ja katunut joitain juttuja. Takana on kuitenki monta hyvää hetkeä (paljon enemmän kun huonoja), hauskoja valokuviakin ja voisin jopa sanoa taas oppineeni kaikenlaista itestäni. Kai se on tärkeetä.

Just nyt on vähän nuutunu, väsynyt olo. Lähtö mökille on kohta ja sitten pian alotetaanki jo seuraava vuosi. Ens vuonna ajattelin valmistua koulusta, alkaa säästää rahaa asuntoon, käydä jossain ulkomailla (liput Berliiniin on ostettu jo), ja oppia vaan uutta ja lisää ja kasvaa ja mennä eteenpäin elämässä. Käydä loppumatonta aikuistumisen taistelua. Miettiä uusia tapoja, joilla elämästä sais vielä parempaa. Ihan hyvä vuos siitä tulee.

viimesiä päiviä viedään

nospam@example.com (sara) — Mon, 21 Dec 2009 09:34:25 +0200

Ulkona on ollut nyt paljon sinisiä hetkiä. Niitä on yleensä aamupäivisin ja iltapäivisin .. ja ihan rehellisesti näin vuoden pimeimpänä päivänä se ei juuri sinisestä hetkestä valastukaan. Tavallaan onneks siellä on satanu paljon lunta ja lisää leijailee. Otetaan kaikki takas viime vuoden lumettomasta joulusta.

Onhan se totta, että perjantaina ajellessani kotiin koulusta se oli kuin postikortissa olis ajellu (sellasessa tosi cheesyssä, jota ei ikinä kuitenkaan ostaisi 'kuka käyttää tollasia värejä maalauksissaan??'). Jostain syystä katuvalot oli jääny vanhalle Turun motarille päälle ja ne heijasti ennestää lisää valoa täysin valkeista puista ja upeesta valkosesta maisemasta. Aurinko pilkotti siniseltä taivaalta, oksien lomasta ja taivaan halkasi suihkarin jättämä terävä, vaaleanpunaista heijastava rajaus.

Mietin, että onhan tässä Suomen talvessa puolensa ja tästä olisi kiva saada kuva ja lähettää ulkomaalaisille, ainakin jonnekin etelän suuntaan. Mut ei mulla ollut kameraa ja autoakin siinä samalla ajoin.

Käväsi kuitenki mielessä, että onko pakko olla kymmenen astetta pakkasta, että saa näin kaunista?

Mulla on aivan älyttömän helpottunut olo siitä, että saatiin joululahjat ostettua lauantaina. Kaikki! Enää pitäisi paketoida ja osan oonki jo laittanu. Se oli jännä, mutta yllättävän helposti tänä vuonna homma sujui. Kierreltiin Isossa Omenassa, ostettiin pupulle jättisäkki puruja ja vähän kuivattua porkkanaa ja omenaa. Ihasteltiin kanssa luppakorvaisia pupuja.

Aivan älyttömän helpottavaa, että joulu on kohta. Enää kaks .. ehkä jos hyvin käy, vain yksi aamu jäljellä. Aamut on käyny vaan yks toisensa perään vaikeemmiks ja vaikeemmiks, jotenkin tää talvi on (taas) pistäny mut sellaseen tilaan, että tekisi mieli olla vaan peiton alla jatkuvasti. Herääminen on aina ihan tuskaa, niin päiväunilta, kuin yö-, aamu-, ja iltaunilta. Lisäksi meillä on makkarissa vielä vähän viilee, mikä tekee heräämisestä all the more epämieluisaa.

Koskas se kevät nyt sit tulikaan?

Mä päätin just, etten meekään enää keskiviikkona duuniin. Joulu saa alkaa jo.

kynttilöitä ikkunalla tai pöydillä tai mitä näitä nyt on..

nospam@example.com (sara) — Sun, 06 Dec 2009 16:17:38 +0200

Yhtäkkiä tuli, pitkästä aikaa, tosi jouluinen olo. Joskus lapsena mun joulun teki se, että istuin omassa huoneessani yksin, just sen ikäisenä, että osasin sytyttää kynttilöitä ja olin jotenkin tehnyt / ostanut ensimmäiset joululahjani. Ja sitten soi joulumusa ja paketoin niitä lahjoja. Kynttilän valossa.

Mä en ole ikinä oikeastaan samaistunut ihmisiin, jotka intoilee syksystä ja kynttilöiden polttamisesta, vaikka useinhan niitä tulee jouluisin hiukan poltettua. Tänään kuitenkin kaivoin kynttilät esille, laitoin tuikkuja olkkarin pöydälle, pari isoa kynttilää ruokapöydälle ja yhden vaniljaisen tähän mun työpöydälle.

Koti on ihan siisti ja puhdas ja ilta on pimeä. Kouluasiat ei oikeastaan stressaa, eikä työjuttujakaan jaksa nyt miettiä. Ikkunalle olisi voinu laittaa muutaman kynttilän itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Joulunodotusta. Nyt taidan olla taas siinä elämänvaiheessa, että joululla on jotenkin enemmän merkitystä. Syystä tai toisesta. Useampi vuosi tässä taisi jo mennäkin joulun ollessa oikeastaan aika yhdentekevä, enemmänkin stressaava pyhä.

Edelleenkin lahjojen ostaminen ja tungoksessa kaupoissa käyminen on vähän ahdistava ajatus, mutta jos sitä vaikka ei ajattele nyt, vaan rauhottuu ja sitten vaikka ens viikolla hoitaa ne asiat alta pois.