Tää oli niitä päiviä, kun ei edes ollu PMS, mutta silti teki mieli avautua. Ihan vaan geneerisesti jostain.

Yllättävän vaikeeta se oli aluks, koska työt sujui ihan mukavasti, ihmiset ei ollu tyhmiä ja oli ihan eväätkin mukana töissä. No, väsytti kyllä hirveästi ja toimiston ilma oli taas sen verran viileä, että ihan varmaan nenänpäästä roikkui jääpuikkoja.

Kotiin kävellessä löytyi sitten hyvä syntipukkikin. Tyhmä talvi! Ulkona on ihan hirveän kylmä ja mä alan olla täysin väsähtänyt tähän talveen. Siis jos voin vaikka vannoa, että kuka tahansa, joka on väsähtänyt mun jatkuvaan valitukseen talven kylmyydestä on vasta puolivälissä sitä miten väsähtäny mä olen siihen, että ulkona on nytkin -16C astetta ja viime yönä TAAS satoi lunta. Tätä menoa vielä juhannuksenaki on 'Varokaa heikkoja jäitä' -kylttejä pitkin rantoja.

Mä olin suunnitellu, että menisin Otaniemeen kattomaan tanssitreenejä, mutta kiiruhdin kotiin (mikä aiheutti lievää hengästymistä, mikä aiheutti keuhkoihin ja kurkkuun sattumista, mikä hidasti vauhtia, mikä lisäsi kylmäntunnetta) ja päätin, etten lähde enää mihinkään. Kasasin itelleni eväät, hain makkarista peiton ja mentiin pupun kanssa sohvalle syömään leipää ja kattomaan Scrubsei. Onneks kaapista löytyi vähän suklaataki (mikä kyllä kostautui myöhemmällä vatsakivulla).

No, jossain vaiheessa tätä löhöilyä säikähdettiin ihan hulluna sitä, että yhtäkkiä postiluukusta putos pommi. Tai siis puhelinluettelot. Menin hämmästyneenä eteiseen tuijottamaan niitä ja aloin jo pohtia pitäiskö äkkiä avata ovi ja antaa ne takas (heittäisin ne kuitenki vaan suoraan roskiin), kun ovikello yhtäkkiä soi. Oven takana tyttö 'sori, taisin pudottaa puhelinluettelot, vaikka ovessa on kielto'. Annoin luettelot takasin ja menin Facebookiin raportoimaan asiasta.

Anyway. Mä väitän, että ihan varmaan se johtuu tosta kylmyydestä, että oon jatkuvasti väsynyt. Nukuin viikonloppuna 12h (la-su yönä) ja muinakin öinä ihan hyvin, mutta siitä huolimatta tiistaina oli ihan mahdottoman vaikeeta nousta ylös kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Ihan käsittämätöntä!

In other news, alotin syklini taas alusta. Jostain ties mistä inspiroituneena menin leikkaamaan itelleni taas jonkun otsatukankaltaisen liehukkeen etuhiuksistani. Päivä 2 ja oon vielä suurinpiirtein tyytyväinen. Heikkikin sanoi että näyttää kivalta pipon kanssa.

Ainii, vilkasin myös Google Mapsin streetview:tä meidän kotitalosta. Siinähän se on, suoraan näkymä meidän ikkunaan. Onneks oli verhot edessä.. Kuva oli viime kesältä ja tuli äkkiä kauhea ikävä. Koska tulee taas kesä?

Last but not least: kävin juttelemassa opinnäytetyöohjaajan kanssa opinnäytetyöstä. Nyt sitä pitäisi alkaa vääntää. IIK.