Siitepölykausi on todistettavasti alkanut. Siitä todistaa ikävästi tukkoinen nenä (tuntuu eriltä, kun flunssassa), pystyynnukahtanut olotila (koska tää päivä loppuu??) ja non-stop aivastelu. Allergialääkkeet jäi tietty himaan.

Mulla on ollu muutenkin kyllä sellanen päivä tänään, että ohhoh. Eilinen (ja koko vuoden vika) speksinäytös meni aika kivasti. Ei ehkä mun parhaita näytöksiä, mutta meni kuitenki ihan mukavasti. Ajelin Turusta kotiin ihan rättiväsyneenä ja pääsin joskus yhden jälkeen nukkumaan. Aamulla väsytti aivan tolkuttomasti ja jumitettiin peiton alla johonkin ysiin asti, kunnes oli pakko nousta.

Musta tuntuu, että mun huono päivä alkoi jo oikeastaan sillä, että siinä aamulla torkkuessa nautiskelun sijaan näin huono-omatuntoisia unia töistä. Joskus puol kymmenen aikaan, kun olin vihdoin pääsemässä lähtöön, puhelin soi ja kertoi, että paaaniiikkiii kaataastroofii kaiikkii riikkkiiii!!

Menin toimistolle, jossa onneks ei kaikki ollu rikki, mutta vähän kireä ilmapiiri anyway. Ärsytti ja harmitti ja kaikki lopulta kulminoitui siihen, että kippasin just ennen palaveria kupillisen kuumaa kahvia syliini. Jipii.

Hypin ees taas kahvihuoneessa hammastapurren, päässä pyörien kysymyksiä kuten 'aaagghhhvoinko ottaa housut pois, kun polttaaa?' ja 'hajosiko mun kännykkä tähääään?' ja 'kuolenkohaaaaan mä nyyyyt?'

No, siivosin jäljet, laskin kylmää vettä kuumottavalle kämmensyrjälle ja totesin, että en mä nyt voi näille mun housuille tai jaloille mitään tehdä, joten eiköhän mennä palaveriin.

Mulla on koko loppupäivän ajan haissu housut vanhalle kahville. Vaihtovaatteita ei (yllättäen) ollu mukana, enkä himaan asti jaksanu lähteä vaihtamaan (oisin todnäk vaan jääny sohvalle nukkumaan). Menee se päivä näinkin.

Mä luulen, että yksi syy tähän mun flegmaattisuuteen on kyllä kanssa se, että speksi tosiaan loppui. Nää on näitä juttuja, että se oli kuitenkin ihan vähän rutistus mullekin ja nyt sitten kroppa reagoi näin. Muistelisin, että tämmöset loppumiset on ennenki aiheuttanu vastaavaa.

Yää. Joko voi lähteä kotiin?