Mulla farkkujen ostaminen on loppujen lopuksi aika pitkällinen ja iso prosessi. On yleensä tosi hankalaa löytää sopivat semmoset, jotka on just sitä mitä ettii, jotka istuu päälle, näyttää kivalta ja tuntuu hyvältä. Sitä suurempi riski siinä, kun tilaa verkon yli vaatteita. Millä todennäköisyydellä sieltä tulee käyttökelposta vaatetta?
No, jännittyneenä kuin sateenvarjo kävin eilen aamulla hakemassa h&m:n paketin postista ja menin töihin. Töissä sulkeuduin vessaan, avasin paketin ja kiskoin farkut jalkaan. Epäuskosena vilkasin itteäni peilistä ja täysin typertyneenä oli pakko todeta, että nehän sopi?? Tuntui mukavilta, näytti kivoilta ja .. sopi! Eihän tällasta tapahdu! Kokeilin sitten niitä muitakin vaatteita ja kyllä - nekin sopi, jos kohta villatakki olis voinut olla koko pienempi.
No, lohdutukseksi todettakoon, että tää ei varmaan tuu toistumaan, joten parempi ehkä vaan lopettaa kun ollaan voiton puolella.
Voiton puolelle jäin muuten veroissakin. Tossa pari päivää sitten Hege tiedotti veroilmoitusten saapuneen ja saaneensa ite palautuksia. Onnittelin sitä ja kävin ihan hirveän taistelun mielessäni. Pitäisköpitäisköpitäiskö pyytää sitä katsomaan munkin veroehdotus?
Mulle Suomen byrokratia on täysin mysteerimäistä. Hyväksyn veroehdot yleensä suoraan sellasinaan, mulla ei ole mitään aavistusta miten haetaan vähennyksiä, mitä niillä voi saavuttaa, mitä edes voisi hakea ja kaiken kaikkiaan kaikki se paperityö ei vaan yksinkertaisesti oo sen rahan arvosta. Mulla on jatkuva pieni pelko persiissä siitä, että jotain jää huomaamatta / tajuamatta, lasken jotain väärin, ja yhtäkkiä multa vaaditaan rahat valtion ulkomaanvelkojen maksamiseksi. Vähän niinku kävi Kelan kanssa (äh!).
Point being, mulla ei ole mitään tietoa mitä odottaa, kun veroehdotus tulee. Siellä voi olla yhtä hyvin satojen eurojen mätkyt tai palautukset. Ja mä hyväksyn kiltisti.
Hengitystä pidättäen lopulta pyysin, että se avaisi munki kuoren. Parempi saada tietää nyt, kun panikoida monta tuntia sormet hikisinä ja pohtia mitä siellä odottaa.
Ja TADAA! Palautuksia! Ei nyt mitenkään hurjasti. Mutta palautuksia silti! Musta tuntuu että pennikin plussalla on aina plussaa. Puuh. About vuoren verran taakkaa (joka kerääntyi sinne alle minuutissa) putos harteilta.
Mutta joo. Pari tuntia töitä, sitten junaan ja Jyväskylään speksin kaa. Katotaan tuleeko kukaan katsomaan vai onko kaikki juhlimassa Jypin kultaa.
Kommentit