Sara ja julkinen liikenne, juhuu
Mä lähdin toissa päivänä suoraan töistä speksin treeneihin, mutta vasta takkia päälle vetäessä tajusin katsoa reittioppaasta, että koskas niitä busseja oikein meneekään. Surffaus reittioppaaseen kertoi, että 'kohta', ja nopea laskutoimitus sai mut kallistumaan sille puolelle, että kyllä mä varmaan ehdin siihen jos oon ripeä, vaikka joudunki hakemaan matkakorttiin arvoa siinä mennessä.

Lähdin siis rivakoin askelin (hölkkää siis) töistä kohti Ruoholahden metristä, jossa latasin supernopeilla sormilla arvoa matkakorttiin ja jatkoin juoksua kohtia Porkkalankadun alitunnelin suuta. Juoksin siinä täysin ajatuksissani ja kiipesin portaatkin vielä vauhdilla ylös dösärille - vain huomatakseni että olin edelleen samalla puolella katua. Portaat siis takas alas, lisää juoksua ja seuraavat portaat ylös, tällä kertaa oikealle pysäkille. Vilkasin sitten siinä kelloakin, joka kertoi että mulla olisi ollut ainakin vielä viitisen minuuttia armon aikaa.

Mä näin 102:n jo kaukaa ja iloitsin mielessäni. Ulkona oli kylmä ja mä halusin lämpimään bussiin. Katselin vähän hämmentyneenä, kun bussi vaihtoikin uloimmalle kaistalle ja pikkuhiljaa mun hämmästys muuttui tyrmistykseksi, josta sellaiseksi 'eeeeeiiihhhhh'-tunteeksi, jota ei oikein voi sanoilla kuvata. Bussi oli sitten tosiaan 102T, joka kiertää Lauttasaaren kautta, eikä pysähdy lainkaan siinä mun pysäkillä.

Mulla kävi (ihan oikeasti) mielessä, että hyppään toiseen bussiin ja otan 102T:n kiinni Hanasaaren kohdalla, mutta siinä vaiheessa, kun idea jalostui toteuttamiskelpoiseksi, kaikki bussit oli kadonnu ja useampaan minuuttiin ei tullu seuraavaa. Surffasin siis alistuneena kännykällä reittioppaaseen tarkistaakseni kuinka kauan menis seuraavan bussin tuloon. 15 min.

Ei siinä auttanut kuin odottaa. Kuuntelin aikani kuluksi jonkun kännisen pariskunnan selvittelyjä ja huokaillen katselin pimenevää Ruoholahtea. Menee se näinkin..

No, on busseissa ihan hyviäkin puolia. Yleensä ne kuljettaa hirveän näppärästi Otaniemestä kotiovelle ja vice versa. Lisäksi joskus bussissa kuulee jotain hymyilyttävää. Tona nimenomaisena iltana mun taakse tuli takaisin tullessa istumaan kaks jotain teekkaripoikaa, jotka keskusteli ensin autonmoottoreista, sitten kröhivät kiusallisessa hiljaisuudessa ja lopulta toinen avasi uuden keskustelun: 'Jaa-a, nythän se Tuomaski on muuttanu Pasilaan, koskakohan on tuparit?'

Hymyilytti. Me ollaan menossa lauantaina teekkari-Tuomaksen tupareihin Pasilaan. Voihan se tietty olla, että puhuivat eri Tuomaksesta, mutta veikkaisin, että ei niitä nyt niiiiin montaa kuitenkaa ole. En raaskinu kertoa, että tuparit on lauantaina ja teitä ei selkeästikään haluta paikalle.

Eilen Otaniemeen mennessä menin istumaan jonkun about mun ikäisen miehen viereen bussissa (ainoa tyhjä paikka) ja jossain Larun tienoolla (olin osannut mennä oikealle pysäkille, wohoo!) se mies totesi, että 'mä voisin jäädä tässä pois' (konditionaali saa sen kuulostamaan vähän lupaapyytävältä, sen sijaan että se olisi siis todennut, että 'jään pois, siirry'). Hetken taistelin vastaan, mutta lopulta annoin periks ja vastasin hymyillen, että 'jää vaan'. Se alkoi nauraa ja totesi, että parempi jäädä nyt ennen kuin nukahtaa. Myönsin sen kuulostavan hyvältä idealta.

Onhan näitä.


Sara ja terveydenhuolto, buhuuuuu
Suomen Terveystalo taitaa inhota mua. Mulla oli varattu soittoaika lääkärille eiliselle 11-12 väliselle ajalla, jotta kuulisin mun labratulokset. No, noin varttia yli 11 lääkäri soitti just samalla hetkellä, kun olin muokkaamassa jotain kalenterimerkintää ja onnistuin siinä sitten katkasemaan sen puhelun vastaamatta siihen. Äh. No, soitin sinne ajanvaraukseen HETI siihen perään (siis minuutin sisään!), selitin tilanteen ja pyysin, että lääkäri soittaisi mulle pian takasin, olen ihan tavotettavissa, mutta kämmäsin nyt näin.

Ajanvarauksen täti lupasi, että eiköhän se lääkäri soittele ja mä jäin odottamaan. Tunnin kuluttua soittoa ei ollut kuulunu, joten otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin uudestaan.

Tällä kertaa vastasi joku toinen täti, joka valisti mua, että 'lääkäri soittaa takas JOS soittaa, se on lääkärin päätettävissä soittaako uudelleen. Odottele nyt pari päivää ja jos ei soittoa kuulu, niin varataan sulle uusi soittoaika'. Siis WTF?! Mä jäin (lähes) sanattomaksi siinä tyrmistyksessäni (enkai mä nyt koskaan IHAN sanattomaksi?) ja kiukustuin niin paljon, että mun oli pakko vaan lopettaa se puhelu. Asiaan ei yhtään auttanu sen vastaanottotädin nariseva, ylimielinen ääni, just sellanen jolla puhutaan tämmösille tytön hupakoille.

Sigh.

Raivosin mielessäni pari tuntia ja soitin TAAS kerran. Tällä kertaa vastasi ystävällinen tyttö, jolle sitten purin tuntojani. Se ymmärsi mun tuskan (ainakin kovasti väitti niin .. ja siis kyllähän kuka tahansa fiksu ihminen tajuaa, että tää on ihan naurettavaa?) ja varasi mulle uuden soittoajan TOISELLE lääkärille, mutta samalle illalla, 19-20 välille. Siihen oli tyytyminen.

No, menin taasen töiden jälkeen speksitreeneihin, jossa olin ylpeä mun tanssijoista ja pidin puhelinta herkeämättä käsissäni. Etten varmasti missaisi.

Kahta vaille kahdeksan soitin jo tutuksi tulleeseen numeroon -- TAAS. Sieltä vastasi TAAS narisevaääninen täti (luulisin, että eri tyyppi kuitenkin), jolle selitin, että lääkärin piti soittaa seiskan ja kasin välillä, mulle oli varattu aika. Nariseva ääni kertoi, että kyllähän kahdeksaan on vielä aikaa (jep, minuutti?) ja että lääkäreillä saattaa mennä vähän yli välillä, kyllähän se soittaa, jos on kerran luvattu.

Kymmeneltä, lähdin pettyneenä ja vihasena kotiin, ei soittoa. Neuvo: älkää KOSKAAN menkö Suomen Terveystaloon, niiden asiakaspalvelemattomuus on aivan käsittämätöntä.

Tänä aamuna soitin TAAS sinne ja tyttö siellä kertoi lääkärin kirjottaneen mun tietoihin 'labrat ok'. Selvä. Hyvä niin. Toivottavasti en joudu enää ikinä käyttämään kyseistä taloa ja alotin jo keskustelut henkilöstö-ihmisen kanssa täällä, että siirryttäisiin Mehiläisen työterveyspalveluihin. Ei oo IKINÄ ollut ongelmaa siellä, niin yksityisellä, kuin työterveyspuolellakaan.

MRRRRGGHHHH.

Sara ja blogi, nonni
Tällä kertaa osasin. Copypastesin tekstin (viime hetkellä, kun olin jo painanu sendiä) siltä varalta, että tää blogi tekee saman tempun ku eilen. JA SE TEKI! Mut mullapa oli teksti tallessa, hähääää! Ilmeisesti mun kirjautuminen expiroituu aina jossain vaiheessa tms.